tiistai 15. marraskuuta 2016

Lyhytproosakurssi suo antejaan

STK:n raapalekurssi viime lauantaina oli... oli... ööö... en keksi tarpeeksi megalomaanista kehua. Kari Välimäen ja Anni Nupposen alustukset olivat loistavia, neuvot käytännöllisiä ja palaute oivalluttavaa. (Onko se edes oikea sana? No nyt se on.) Nämä tekivät kurssista antoisimman, jolla olen koskaan ollut. Sain valtavasti ideoita ja intoa sekä raapaleiden että pidempien novellien kirjoittamiseen ja editointiin. Hyvä hyrinä on jatkunut monta päivää kurssin jälkeenkin.

Ja hyrinää tässä on tarvinnutkin.

Sunnuntaina aloitin vihdoin Sirkuspoika Oliver -tarinan lastenkirjakilpailuun. Maksimimerkkimäärästä koossa on kolmannes, enkä vieläkään tiedä, mitä siinä pitäisi tapahtua! Olisiko pitänyt edes vähän suunnitella etukäteen? 

Päätin ottaa riskin ja tarjoan tämänvuotista Nova-novelliani Type & Tellin kilpailuun. Toki rutkasti editoituna, mutta spefielementti on edelleen sama. Voi olla, että he etsivät valtavirtaisempaa (Onko se edes oikea sana? No nyt se on.) novellia, mutta se on sen ajan murhe. Joka tapauksessahan tarkoitukseni ei ole erityisesti menestyä, vaan osallistua ja kerätä kokemusta. Jos samalla pärjää kilpailuissa, niin se on vain lisäarvoa (joka ei saisi olla oikea sana, koska sen käyttäminen on byrokraattis-elitististä juntillismia).

Siinä sivussa tuotan raapaleita sen minkä jaksan. 

Strömsö on tästä menosta kyllä kaukana, mutta ei raa'an työn tarvitsekaan olla nättiä, kunhan tulosta syntyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti