perjantai 18. marraskuuta 2016

Paras, mahtavin ja ehdottomasti tärkein kirjallinen teos maailmassa

Kirjoittamani Sirkuspoika Oliver -tarina on juuri nyt parasta proosaa, mitä olen koskaan kirjoittanut. Ai miksi? No siksi, että a) se on valmis ja b) sen kirjoittaminen alkoi tuskallisesti, mutta tuli lopulta kuin itsestään ihanan inspiraation vallassa. Saatoin käyttää kyllä koko ensi vuoden inspiraatiokiintiön, joten saan tyytyä seuraavat 13,5 kuukautta pelkkään perspiraatioon.

Muutenkin kuukauden tavoitteet ovat hyvällä mallilla. Type&Tellin kilpailuun suunnittelemani novelli on myös kirjoitettu ja rikosraapaleitakin on ne kolme. Nyt sitten vain makuutetaan tekstejä viikko-pari ja katsotaan, mitä inspiraatio toi tullessaan. Ainakin Sirkuspojassa on vielä 842 merkkiä liikaa, joten karsimista on pakko tehdä. Vielä tällä hetkellä olen liian rakastunut jokaiseen kirjoittamaani sanaan, että voisin edes kuvitella poistavani niistä ensimmäistäkään.

Lähiaikoina saankin keskittyä blogin ylläpitämisen lisäksi Tapani Baggen dekkarioppaan lukemiseen. 102  ̶s̶a̶n̶a̶a̶ sivua luettuani voin vain suositella sitä. Se murhaa joka osaa on ehdottomasti parhaita kirjoitusoppaita ylipäätään, joihin olen törmännyt. Kiitti Tapsa, nyt tämä kirjoittaja tietää, mitä toivoo joulupukilta lahjaksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti