torstai 10. marraskuuta 2016

̶V̶i̶i̶d̶e̶n̶k̶y̶m̶p̶i̶n̶ Satasen villitys

Myönnän, olen koukussa. Raapaleet onnistuivat hiipimään mieleeni eivätkä lähde sieltä pois. Syytän tästä aiemmin mainittua Rikosraapale-kilpailua. Tasan sata sanaa, miten moinen voikaan addiktoida! Numeronpyörittelyn rakastajana tämä novellimuoto on kuin luotu minulle. Joku selvästi on käynyt pääni sisällä ja saanut ahaa-elämyksen. (Mitä siitä, että olin alkuperäisen drabblen keksimisaikaan vain muutaman vuoden vanha. Tykkäsin numeroista jo silloin.)

Kolme rikosaiheista raapaletta putkahti ulos parin päivän aikana. Tänään sain päähäni muokata vanhasta fantasianovellin alusta raapaleen. Se riitti. Kaikki tuli sanottua. Ylihuomisen raapalekurssi (kyllä, se on siis nimenomaan raapaleisiin keskittyvä kurssi) tulee siis täydelliseen saumaan. Sen opeilla aion hioa rikosraapaleeni niin täydellisiksi kuin pystyn, ennen kuin lähetän ne kilpailuun. Tätä vauhtia tosin niistä voi tulla runsaudenpula, koska kolme on maksimiraapalemäärä per osallistuja. Puolitoista kuukautta, rikosraapale vaikkapa joka toinen päivä... mihin ihmeeseen saan tungettua melkein kolmekymmentä raapaletta? Pitää kai tosissaan alkaa harkita sitä yhdessä Facebook-ryhmässä miettimääni dekkariraapalekokoelmaa.

Ellei spekulatiivinen fiktio vie kurssin myötä mennessään.

Olisikohan raapaleella menestymismahdollisuuksia Nova-kilpailussa..?

2 kommenttia:

  1. Kiitos raapale-vinkistä! En ole niistä aiemmin kuullutkaan mutta aion ehdottomasti kokeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! Itselleni raapale on ollut tuttu jo muutaman vuoden, mutta vasta äskettäin aloin itse niitä kirjoittaa. Kannattaa kokeilla!

      Poista